Kirje sinulle, Tove

Tänään on syntymäpäiväsi ja sinua juhlitaan ympäri maailmaa.
Olisitko ikinä arvannut, kuinkas meille sitten kävikään? Veikeitä hahmoja, vaikuttavia kuvia ja mukaansa tempaavia tarinoita sykähdyttävissä maisemissa. Niistä sinut tunsimme. Kunnes tapasimme upean ja rohkean naisen, joka vihdoin esitteli sinut meille.

Keiko_DSC4706_2048px

Keiko Morishita on Japanissa syntynyt ja kasvanut toimittaja, joka on asunut Suomessa jo parikymmentä vuotta. Muumihuumassa Keiko on toki ollut pidempään, sillä Muumit tulivat Japaniin jo vuonna 1968.
– Luin lapsena paljon Muumi-kirjoja ja katsoin Muumeja televisiosta. Sitten välillä oli tauko. Tein töitä toimittajana Japanissa, elin elämääni ihan niin kuin muutkin japanailaiset, enkä ollut Muumien kanssa missään tekemisissä. Jossain vaiheessa huomasin, että olen totaalisen kyllästynyt työelämän rooleihin ja aloin kaivata kaipasin lapsuuteni onnellisia hetkiä. Siinä tunnetilassa menin kirjastoon, lasten osastolle ja tajusin, että minun on saatava selville, missä tällaista kirjallisuutta syntyy. Sitten tulin Suomeen, Keiko muistelee.
Ihan niin kuin muissakin teollistuneissa maissa, niin Japanissakin, omistaminen ja materia ovat tärkeitä; ihminen myös haluaa hallita kaikkea, luontoakin.

Me suomalaiset jaksamme äimistellä, kuinka Muumit ovatkaan Japanissa niin suosittuja.
– Muumisaduissa ymmärretään, ettei luontoa voi hallita vaan sen ehdoilla eletään, Keiko pohtii. Uskon, että japanilaisilla on sisimmässään sama kaipuu luontoon kuin muillakin ihmisillä ja luonnosta etääntyminen tuntuu pahalta.
– Ylipäätään uskon, että Muumit edustavat ideologialtaankin jotain sellaista, jota aikuisetkin ihmiset kaipaavat – kykyä heittäytyä hetkeen lapsen tavoin. Ja rehellisyyttä, ennen kaikkea itseään kohtaan. Muumit ovat rehellisiä itselleen, Keiko pohtii.
Niin monille rakkaissa Muumi-hahmoissa on jotain tuttua meille kaikille. Keiko sanoo olevansa ehdottomasti kuin Muumipeikko: utelias ja aina valmis seikkailuun, mutta tyyppi, joka palaa aina kotiin.

Tiedätkö, Tove. Tapasimme Keikon Eidisvikenin venevajassa, juuri siinä vajassa, jossa sinäkin vietit paljon aikaa – juhlit muun muassa 75-vuotissyntymäpäiviäsi. Vajassa esitettiin näytelmää Vägen hem, joka pohjautui Gustafssonin perheen kanssa käymääsi kirjeenvaihtoon vuosien varrella. Olimme kaikki liikuttuneita näytelmän jälkeen. Venevajan oviaukosta näkyi kauas merelle.

Labora et amare.

Rohkeuden ja rehellisyyden huumassa,

Mirkku ja Minna

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s