Ole osa Huumaa

huumaseminaari_blogi

Huuma –lehden yhteisörahoitusprojekti on lähtenyt lupaavasti käyntiin. Kuten monet teistä jo tietävätkin teimme Huuman ensimmäisenä Mesenaatti –päivänä (www.mesenaatti.me) uuden kävijäennätyksen! Vikkelänä naisena Aku ehti kertoa uutisesta NYT –viikkoliitteessä. Taakse jäi esimerkiksi Suomen kovimpien katujätkien (tai jotain) Docventures –projekti. Voitte kuvitella, ettei toimituksemme riemulla ollut rajoja, kun kuulimme tästä. Huuma on selkeästi oikealla polulla!

Tässä hurjassa lehdentekotohinassa on joiltakin seuraajiltamme saattanut unohtua Huuman toinen puoli. Lehden lisäksi Huumaa on nimittäin mahdollista kokea myös livenä. Huuman toteuttajiin kuuluu joukko tapahtumatuottamisen eksperttejä, jotka kantavat niin ikään vapaaehtoisvoimin kortensa kekoon, jotta voisimme tarjota juuri teille upean Huuma-elämyksen yhdessä muiden huumalaisten ja huumaantuneiden kanssa. Tämä toisenlainen Huuma –elämys tarjoillaan Huuma-seminaarin muodossa perjantaina 10. tammikuuta klo 16:30 Helsingin ytimessä.

Huuma-seminaarilla me huumalaiset haluamme näyttää, ettei huuma ole yksinoikeudella meidän. Kuka tahansa voi huumaantua oikeastaan mistä ja milloin tahansa! Yksin huumaantuminen on joskus vaikeaa, joten olemme hankkineet Huuma-seminaarin puhujiksi omien alojensa huippuja – ihmisiä, joille unelmointi on arkea eikä mikään ole mahdotonta. Kaikki heistä osallistuvat huumalaisten tapaan ilmaiseksi ja tapahtuman tuotto menee Huuma-lehden painamiseen.

Ensimmäisenä estradille astuu luovuuden, unelmoinnin ja paremman elämän sanansaattaja Saku Tuominen. Unelmoinnin lisäksi Saku myös tekee: Hänen kädenjälkensä näkyy Idealist Groupin, 925 Designin, Dream.do:n ja Klokin tuotoksissa. Saku on ollut perustamassa Broadcasters –tuotantoyhtiötä ja kehittämässä aikoinaan Hyvät, Pahat ja Rumat TV-ohjelmaa, josta Jari Sarasvuo ja Simo Rantalainen nousivat suuremman yleisön tietoisuuteen.

Sakua seuraa Suomen karismaattisimpiin puhujiin lukeutuva Maaretta Tukiainen. Maaretta on pitkän linjan mediavaikuttaja, joka on toiminut Subin kanavajohtajana ja kirjoittanut kirjat Luova tila sekä Egosta fantasmagoon. Hän on toiminut myös elokuvakriitikkona ja kolumnistina useissa lehdissä. Alkuperäiseltä koulutukseltaan Maaretta on kasvatustieteiden maisteri, joka on laajentanut osaamistaan sittemmin myös muotoilun ja life coachingin puolelle.

Puhujaosuuden päättää vuoden 2012 puhujaksi valittu André Noël Chaker, kanadalaissyntyinen juristi ja kirjailija. Hän on erikoistunut urheilujuridiikkaan, minkä lisäksi hänet tunnetaan puhujana ja juontajana sekä muusikkona ja laulujen kääntäjänä. Vuonna 2011 hän julkaisi suomalaista elämäntapaa myönteisesti kuvaavan tietokirjanThe Finnish Miracle – Ihanuuksien ihmemaa.  Hän toimii Veikkauksen johdon Senior Advisor -roolissa ja kahdenkymmenen Suomessa vietetyn vuoden kuluessa hänestä on kuoriutunut esiin myös “bisnesantropologi”. Hän on puhuja, joka saa yleisönsä innostumaan, nauramaan ja joskus jopa laulamaan!

Maaretta, Saku ja André tuovat iltaan iloa, inspiraatiota, energiaa ja karismaa. Heidän lisäkseen paikalla on monikymmenpäinen Huuman tekijöiden joukko sekä toivottavasti mahdollisimman moni teistä! Tästä tulee nimittäin juuri niin mahtava tilaisuus kuin millaisen yleisön saamme paikalle. Huumamaiseen tyyliimme haluamme tarjota myös teille mahdollisuuden verkostoitua, innostua ja sädehtiä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Ilta huipentuu Kitkerien Neitsyiden esitykseen sekä vapaaseen seurusteluun cocktailien merkeissä. Lisäksi ohjelmassa on yllätysesiintyjä, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tule siis mukaan ja koe HUUMA livenä!

Seminaarilipun ja Huuma-lehden voit ostaa täältä.

Huuma-seminaarin Facebook –tapahtuma löytyy täältä.

Mainokset

Kiitos, Anna!

Anna-lehden juttu.

Oltiin hieman yllättyneitä Anna-lehden kuittailusta Huumalle. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Emme me ole halunneet nostaa itseämme naistenlehtien tekijöiden yläpuolelle, vaikka etenkin minä henkilökohtaisesti olen naistenlehtien sisältöjä kritisoinutkin. Olen pahoillani, jos olen kritiikilläni pahoittanut jonkun mielen. Noora kiteyttää  meidän ajatukset omassa blogissaan hyvin:

Omasta mielestämme teemme mielettömällä innolla ja yhteisöllisyydellä jotain sellaista, jota lehtihyllyssä ei vielä ole. Joukko ihmisiä tekee ilmaiseksi lehteä, koska se on niin mahtavaa ja siistiä. Lehdestä jää toivottavasti meille hauska muisto siitä, että hei, me pystyimme siihen. Olen joka kerta aivan äärimmäisen inspiroitunut, kun saan vaihtaa ajatuksia tämän läpeensä positiivisen jengin kanssa. Samaan aikaan olen myös perinteisten naistenlehtien ystävä. Ei tämä ole mikään joko tai -asetelma. Olisi kauheaa, jos maailma olisi niin mustavalkoinen! Tiedätte varmasti minun rakastavan muotia, meikkejä, kattauksia, ruokajuttuja ja sensellaista. Alkoihan tämäkin postaus kynsilakkafiilistelyllä. Mutta se tarjonta alkaa olla katettuna melkoisen hyvin. En näe mitään järkeä siinä, että yrittäisimme tehdä vaikka kilpailijan juuri Annalle tai MeNaisille. Haluamme tehdä jotain ikiomaa, hauskaa ja nähdä, että sellainenkin onnistuu.

Joten kyllä, Anna, nyt olette ihan pikkuisen väärässä. Kulttielokuva Cluelessia (ja elokuvamaailman absoluuttista helmeä) hieman lainaten. By the end of the day, it is, like, the more the merrier. So if we’d just get in the kitchen, rearrange some things, we could certainly party with Huuma. And in conclusion may I please remind you that it does not say R.S.V.P. on the wall of the printing house.

Ihan siistiä kuitenkin, että perinteikäs Anna (levikki 103 000) on noteerannut Huuman, jonka ensimmäisenkään numeron painamisesta ei ole vielä takeita. All publicity is good publicity! Kiitos siitä!

Ja muistutuksena lukijoille, että kaksi kolmasosaa painokuluihin tarvittavista rahoista on vielä keräämättä, ja jos rahoja ei saada kasaan, lehteä ei paineta. Jos uskot, että Suomessa on tilaa vielä yhdelle ihmistenlehdelle, tue meitä ja osta Huuma!

Medialle kiitos

Olen seurannut innolla ja pelonsekaisen huumaavalla jännityksellä Huuma-konseptin tarinan leviämistä eri medioissa. Huuma-lehden johtohahmoa Akuahan on haastateltu ties mihin tiedotusvälineisiin viimeisten kuukausien aikana. Kiinnostavaa on ollut huomata, että media on päättänyt mustavalkoistaa tekemisiämme ainakin kolmella alueella:

1)      Koska lehteämme tekevät naiset ja se on suunnattu ensisijaisesti naisille, on kyseessä oltava joukko raivokkaita feministejä

2)      Koska olemme ottaneet kantaa olemassa olevien naistenlehtien sisältöjen soveltumattomuuteen kaikille potentiaalisille lukijoille, täytyy meidän toimintamme johtoajatuksena olla naistenlehtikentän haastaminen

3)      Koska teemme lehteä, täytyy meidän olla joukko toimittajia

Tämän lisäksi siitä kaikkein tärkeimmästä ei ole kerrottu juuri mitään. Mihin on jäänyt viestiminen kaikesta siitä innosta ja ilosta, jolla monikymmenpäinen joukkomme on tarttunut Huumasta toimeen? Miksi kukaan ei kirjoita siitä, kuinka mahtavaa on olla osa tällaista ryhmää ihmisiä, joista läheskään kaikki eivät edes tunne toisiaan, mutta joilla kaikilla on samanlainen energinen tekemisen meininki? Miten voi olla mahdollista, että näinä lamaantumisen aikoina tällaisesta hyvään pössikseen perustuvasta vapaaehtoisesta ja pro bono –pohjalta tehtävästä yhteistyöstä ei mainita mitään? Kaikki nämä asiat eivät välttämättä täytä uutisen kriteereitä, mutta pitäisikö niiden?

Vaikuttaa siltä, että media, joka on omien sanojensa mukaan murroksessa, on saanut projektistamme aineksia omien kasvukipujensa analysointiin. On myös paljon helpompaa laittaa meidät laatikkoon kuin yrittää aidosti ymmärtää, mistä on kysymys. Joten tässäpä teille yhden huumalaisen versio siitä, mistä on aidosti kysymys:

Se, että haluaa lukea lehtiä, joissa on juttuja omista mielenkiinnonkohteista, jotka eivät välttämättä ole kosmetiikka ja laihduttaminen, ei pelkästään tee kenestäkään feministiä. Siitä huolimatta tasa-arvo on yksi arvo, jota monet meistä kannattavat. Itselleni tässä projektissa olennaisinta on ollut kiinnostavien naisille suunnattujen mediasisältöjen puute – ongelma, johon olemme halunneet tarttua omalla tavallamme. Naisten kohteleminen aktiivisina toimijoina on meille luontevaa. Olemme kaikki itse sellaisia.

Se, että haluamme tehdä itsemme näköistä julkaisua itsemme kaltaisille ihmisille ei tarkoita sitä, että olemassa olevat naistenlehdet olisivat ”silkkaa huttua”, kuten jossain jutussa Akun väitettiin sanoneen. Niillä on oma lukijakuntansa, koska ne ovat ylipäänsä vielä olemassa. Joku niitä ostaa ja varmasti niissä on monille paljon erittäin hyviä juttuja. Ei meillä huumalaisilla ole mitään sitä vastaan. Olemme tarjoamassa vaihtoehtoa kyseisten lehtien rinnalle, koska uskomme, että kaltaisiamme lukijoita on enemmänkin. Usko on vahva myös asioiden todeksi tekemiseen: Sisällöistä on paljon helpompi keskustella, kun kädessä on sellainen lehti, jota itse haluaisi lukea, ja sitä voi näyttää muillekin.

Se, että teemme lehteä, ei tarkoita sitä, että olisimme kaikki toimittajia. Monella meistä on viestintään liittyvää ammatillista osaamista, mutta joukosta löytyy myös esimerkiksi ainakin yksi juristi, diplomi-insinööri, lentoemäntiä, ja iso joukko visuaalisen ilmaisun ammattilaisia. Erilaisista taustoistamme johtuen katselemme maailmaa osittain erilaisista kulmista, mikä pelkästään rikastuttaa sanomaamme. Meitä kaikkia yhdistää rakkaus asioiden ilmaisemiseen kirjallisin keinoin, into tehdä valittamisen sijaan ja halu vaikuttaa osaltamme siihen, että maailma voisi tulevaisuudessa näyttää toisenlaiselta, paremmalta kuin tänään.

Medialle kiitos kaikesta siitä palstatilasta, jota projektimme on tähän mennessä saanut. Jatkamme asioiden oikomista täällä vapaan median puolella, mikäli siihen on jatkossa tarvetta.

Nainen ei saa… (eli kuinka Google kertoo naisen paikan)

Moni teistä on varmaan tällä viikolla törmännyt YK:n mainoskampanjaan, joka havainnollistaa, miten valitettavan läpitunkevaa seksismi on myös internetissä (klikkaa kuvia, niin näet ne isompana).

autocomplete-sexism4

Teimme saman kokeen suomalaisessa Googlessa. Tältä se näytti:

Nainen ei saa

Naiset ovat

Naisten kuuluu

Yksi tulevan Huuma-lehden teemoista teknologia ja internet. Luvassa on ainakin juttu internetin supersankareista. He ovat niitä miehiä ja naisia, jotka pyrkivät korjaamaan internetissä olevia ongelmia, kuten tämä yllä oleva. Lue lisää Huumasta!

Paljonko sinä olisit valmis maksamaan Huumasta?

Nyt sinä voit auttaa meitä Huuma-projektissa. Kerro meille, paljonko sinä olisit valmis maksamaan Huuma-lehdestä!

Olemme tekemässä lehteä, jota kutsumme ihmistenlehti Huumaksi. Sen teemoja ovat urheilu, yhteiskunta, teknologia ja internet, ihmiset ja mummot. Teemme lehteä naisillta naisille, itse itsellemme, koska meitä huvittaa. Tässä vaiheessa uskallamme jo ounastella, että lehdestä tulee aika hyvä!

Rahoitamme lehtiprojektiamme yhteisörahoituksella ja kartoitamme tällä kyselyllä hintaa lehdellemme. Lehti on 44 sivua + kannet ja siinä ei ole mainoksia. Aika tuhti lukupaketti siis, painettuna laadukkaalle ja ympäristöystävälliselle paperille. Lehden ostaminen on myös kannanotto monipuolisempien naisille suunnattujen aikakauslehtisisältöjen puolesta.

Kyselyyn pääset tästä, aikaa menee noin sekunti.

Mikä naistenlehdissä oikein mättää?

Huomaan selvää vastakkainasettelua Huumasta tehdyissä jutuissa (uusin Huuma-juttu löytyy Areenasta). Mediahan toimii juuri näin, vastakkainasetteluja luomalla, ja oma vikanihan tuo kai on, kun menin sanomaan, että koko Huuma sai alkunsa siitä, että alkoi sapettaa yksipuolinen naistenlehtitarjonta.

Huuma ei kuitenkaan ole hyökkäys naistenlehtiä vastaan. Teemme Huumaa, koska ajateltiin, että olisi kiva tehdä itse lehti. Sitten huumaannttiin oikein kunnolla ja homma lähti käsistä. Tässä ollaan, ja on tosi mahtavaa edelleen. Toivottavasti saadaan hieno lehti aikaan. Keskustelua ainakin on jo saatu aikaiseksi, sekin on hyvä!

Moni meistä lukee naistenlehtiä ja niille on aikansa ja paikkansa. Aikakauslehtijournalismin professori Maija Töyry sanoo mukavasti, että ne ovat ”helppoa tilkettä arjen tyhjiin hetkiin”. Uskomme kuitenkin, että lehtihyllyssä olisi tilaa myös erilaiselle lehdelle, ehkä juuri tälle meidän Huumalle, tai jollekin sen kaltaiselle lehdelle. Olemme myös sitä mieltä, että meidän naisten pitäisi kuluttajina vaatia monipuolisempia aikakauslehtisisältöjä.

Mutta nostetaan nyt kissa pöydälle. Tässä siis ne asiat, jotka minun mielestäni naistenlehdissä on pielessä. Saa vapaasti olla eri mieltä.

Hömppä

Kaikki rakastavat hömppää! On ihanaa, että naistenlehdissä on myös kevyempiä juttuja, kuten meikkivoidevertailuja, sisustusjuttuja, muotia ja ihmissuhdeanalyysia. Naisena olemisessa on juuri se mahtavaa, että välillä saa olla vähän hömppä. Miehiä käy joskus sääliksi, kun niiden pitää aina vaan machoilla. Mutta usein (ei aina) hömppää on lehdessä siksi, että meille yritetään myydä lisää tavaraa, jota emme tarvitse. Toisaalta se, että on kiinnostunut hömpästä, ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla monipuolisesti kiinnostunut myös ns vakavista aiheista.

Yksipuolisuus

Kiinnostaako Sofi Oksanen vai Sofi Oksanen? Entä laitetaanko päälle ihana neule vai klassinen syyslook? Vappu vai Maria?Image

No eikö nämä nyt ole vähän toistensa kopioita vai kuvittelenko vaan?

Tämä ilmiö ei koske kuitenkaan ainoastaan Suomen mediakenttää. Tämä kuva Kiinasta pari viikkoa sitten:Image

Ihmissuhdejutut

Miehet eivät lue lehdistä juttuja siitä, mitä nainen tarkoittaa sanoessaan jotain tai mistä hän tietää, onko nainen kiinnostunut.  Miehet lukevat lehdistä asioista, joista he ovat kiinnostuneita. Aika jännä!

Julkkisjutut

Julkkiksilla myydään lehtiä, mutta media myös tekee julkkiksista yksiulotteisia ja typeriä, koska karikatyyrit ja muiden ihmisten typeryys myy vieläkin paremmin. Rakastamme ilkkua ja nauraa itseämme hölmömmille. Se on jotenkin surullista, että näin pitää olla. Tämä on suurempi ongelma iltapäivälehtien puolella, mutta on naistenlehdissäkin aina samat naamat. Ja miksi julkkiksilta aina kysellään samoista asioista? Ketä kiinnostaa vielä Raakel Lignellin laihdutuskuurit? Tietääkö kukaan edes, onko Raakel viulisti vai sellisti? Niinpä.  

Laihduttaminen

Jopa lehdet, joiden teemana on terveys ja hyvinvointi, keskittyvät pitkälti laihduttamiseen. Kukaan tuntemani nainen ei pidä laihduttamisesta. Miksi niin epämiellyttävälle asialle on varattu niin kohtuuttomasti palstatilaa? Ja tämä sama ilmiö toistuu monta kertaa vuodessa, kun pitää hankkiutua vuoroin bikini- ja vuoroin pikkujoulukuntoon.

Erikoinen naiskuva

Menemättä sen tarkemmin median ja erityisesti naistenlehtien luomiin tai ylläpitämiin ulkonäköpaineisiin, Tiiti kärjistää ongelman hauskasti. Minullakaan ei ole unelmalaukkua – olenko poikkeva?

Ilmoittajien vaikutus sisältöihin ja puutteellinen itsesäätely

Vaikka ilmoittajat eivät suoranaisesti sanelisi sisältöjä, on selvää, että joku vaikutus niillä on myös journalistisiin valintoihin. Ilmoittajien vaikutus naistenlehtien sisältöihin on vähintään kyseenalainen, kuten Sanna Ukkolan ansiokas juttu viime vuonna osoitti. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Vielä huolestuttavampaa on, jos itsesäätely alalla ei toimi

**

Voiko siis olla niin, että naisten epävarmuuksien ruokkiminen on itse asiassa sen verran hyvä bisnes, että naistenlehtiä kannattaa tehdä? Ja onko niin, että lehtien nykyisenkaltainen ansaintalogiikka saattaa vähän vaikuttaa myös lehtien sisältöihin, mikä puolestaan johtaa sisältöjen yksipuolistumiseen? Nämä ovat mielestäni mielenkiintoisia kysymyksiä, joista olisi hyvä puhua.

Ymmärrän toki, että naistenlehdissä tuskaillaan rajallisten aika- ja henkilöresurssien kanssa ja lehtiä pitää saada myytyä. Koko toimiala on kriisissä, mutta levikkejä ei saisi päästää laskemaan. Tällainen tilanne tuskin varsinaisesti kannustaa luoviin kokeiluihin tai riskinottoon sisältöjen suhteen.

Meillä on siinä mielessä hauska tilanne, että meille Huumassa kaikki on sallittua. Lehden ei tarvitse tuottaa voittoa. Sitä myydään juuri niin paljon kuin myydään. Emme menetä työpaikkojamme, vaikka lehti olisi fiasko.

Sisällöiksi valikoidaan vain juttuja, joita haluaisimme itse lukea ja joista tulee hyvä mieli. On mielenkiintoista nähdä, voisiko tällaisille sisällöille syntyä myös kaupallista tilausta ja mahdollisesti taloudellisen menestymisen edellytyksiä. Se jää nähtäväksi!

Näistä näkemyksistä saa olla samaa tai eri mieltä ja varmaankin meissä Huuman tekijöissäkin on montaa eri näkemystä. Tiedän kuitenkin, etten ole näiden näkemysteni kanssa yksin – olen saanut jopa aivan vierailta ihmisiltä viestejä aiheesta, ja tässä taitaa olla yksi syy siihen, miksi Huumaakin on tekemässä yli 70 naista.

Lisäksi haluan sanoa, että naistenlehdissä on myös hyviä, joskus jopa erinomaisia juttuja. Niissä on töissä loistavia toimittajia, joista monia itsekin tunnen ja joita arvostan. Mutta jokin tässä kuviossa mättää. Oletteko samaa mieltä?

PS. Kannattaa kuunnella Töyryn koko haastattelu Areenasta. Mielenkiintoinen aihe nuo naistenlehdet ja miten niiden avulla ylläpidetään naiskuvaa.

Oltiin telkkarissa!

Olemme aivan pyörryksissä Huuman saamasta vastaanotosta. Viime viikolla Nyt-liite teki jutun Huumasta ja eilen olin Ylen Suora linja -ohjelman haastateltavana. Myös Journalisti-lehti oli kiinnostunut Huumasta. Kertokaa, jos törmäätte Journalistin juttuun.

Meidät on siis noteerattu ja on ollut todella kiva huomata, että niin moni on positiivisesti innostunut Huumasta. Olen saanut valtavasti henkilökohtaista sähköpostia ja kannustusta Facebookissa ja Twitterissä ja  se tuntuu tosi kivalta. Moni nainen tuntuu olevan aidosti ilahtunut kuullessaan, että joku on tekemässä vähän erilaista naistenlehteä. Moni on halunnut myös mukaan tekemään lehteä ja kaikki on otettu.

Toisaalta vähän jännittää, miten pystytään vastaamaan kaikkien odotuksiin. Pieni jännitys tietysti kuuluu asiaan, se vaan auttaa parempiin suorituksiin! Ja kuten sanottu, meillä on niin loistojengi, että kyllä tämä tästä.

Yksi asia, jota haluaisin noissa jutuissa tarkentaa on se, että Huumassa ei ole kyse hyökkäyksestä naistenlehtiä vastaan, vaikka olenkin sitä mieltä, että sisällöt niissä ovat kokonaisuutena yksipuolisia ja tylsiä. Naistenlehdissä on töissä paljon fiksua porukkaa ja lehdissä on hienoja juttuja, mutta jossain silti mättää, kun niin moni nainen kokee, etteivät lehdet kiinnosta.  Toivottavasti Huuma tuo tähän helpotusta. Norppa kiteyttää asian blogissaaan hyvin:

Ei se, että on kiinnostunut pukeutumisesta ja tyynyliinoista, tarkoita sitä, ettei voisi samaan aikaan olla kiinnostunut myös yhteiskunnallisista aiheista ja kulttuurista, eettisistä arvoista, mistä vain. Ja tätä mitä vain on Huuma. 

Mutta nyt pitää alkaa hommiin. Teemme lehteä enimmäkseen netissä ja omassa Facebook-ryhmässämme, mutta tänään tavataan livenä. Mahtavaa tavata kaikkia uusia huumaantuneita. Ja tänään jaetaan ekat juttuaiheet!

Ja hei, Huuma löytyy myös Twitteristä ja Facebookista – seuraa, tykkää jaa ja huumaannu!

Huumasta toimeen!

Oli huhtikuinen sunnuntai-aamu, ja unelma oli vasta syntymässä. Facebookin newsfeedissä vastaan tuli mainos, joka ärsytti. Siinä mainostettiin opasta ”miehen löytämiseksi, kesyttämiseksi ja pitämiseksi”. Miten viisikymmentälukulaista ja tuskastuttavaa! Ei voinut edes nauraa.

Seurasi pitkä avautuminen, johon kaverit yhtyivät. Olin kyllästynyt naistenlehtien tyrkyttämiin sisältöihin. Halusin lukea lehdistä ja kirjoista asioista, joista olen itse kiinnostunut. Olen kiinnostunut monista asioista, muun muassa sukeltamisesta, surfaamisesta, Oslon oopperatalosta, intialaisista katulapsista, Helsingin uusista ravintoloista, blogsittereistä, 3D-printtereistä, espadrilloksista, älyttömistä älypuhelinsovelluksista, uusista hyvistä bändeistä ja kesän tapahtumista, mutta naistenlehdistä ei näistä asioista saa lukea.

Naistenlehdet ovat täynnä meikkivinkkejä, laihdutusvinkkejä, vinkkejä siihen, mitä miehet ajattelevat tai mitä he tarkoittavat, kun sanovat jotain muuta, seksivinkkejä, pukeutumisvinkkejä, työnhakuvinkkejä, sisustusvinkkejä ja ruoanlaittovinkkejä. Toisin sanoen naistenlehdet ovat täynnä vinkkejä siitä, miten olla mahdollisimman paljon erilainen kuin on. (Kannatan henkiseen kasvuun pyrkimistä, mutta rajansa kaikella.) Kaverit olivat samaa mieltä.

Entinen työkaverini Kati ehdotti, että pitäisi varmaan perustaa oma lehti. Innostuin! Juu, lehti! Aloin haaveilla lehdestä, Tein Google-dokumentin, jonka jaoin kavereille: tehtäisiinkö tällainen? Ensin hävetti, mutta sitten, kun jengi alkoi innostua, huuma nousi. Päätettiin tavata. Puhuin lehdestä kaikille ulkomaita myöten, ja kaikki, ketkä kuulivat lehtihankkeesta, olivat sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä lehti. No hittoakos siinä, tehdään!

Ja loppu onkin historiaa, melkein. Vain lehti puuttuu. Meillä on ihan mahtava, innostunut porukka, jonka kanssa kaikki on mahdollista. Mielettömiä naisia tekemässä ja miehiä tukemassa. Juttuideoita on jo vaikka millä mitalla. Nyt puuhataan yhteisörahoitusta ja Huuma-seminaaria, että saadaan rahoitettua lehti. Kirjoittajia ja kuvaajia on, vain AD puuttuu. Sekin löytyy vielä varmasti. Kaikki onnistuu. Tästä tulee mahtavaa.

Tervetuloa seuraamaan Huuman tarinaa unelmasta lehdeksi.