Lena tuli ikäkaapista: voltti on tahdon asia

Salmi_Lena_takavolttiryhmä_2048px_logo

Lena Salmi on onnellinen, että Circus Helsingin opettajat houkuttelivat hänet mukaan sirkukseen puolitoista vuotta sitten. Hän hakeutuu omien sanojensa mukaan aina sinne, missä on hyviä ihmisiä.

– Akrobatiatunnilla kukaan ei elvistele tai katso toista nenänvartta pitkin, vaan kaikki ovat siellä oppimassa. Jokaisen kehittymistä tuetaan hänen omalla tasollaan, ja ilmapiiri on välittävä. Lattia-akro on upea päivän avaus. Kun astun ulos kadulle oltuani pää alaspäin ja joka suuntaan, maailma näyttäytyy aina toisenlaisena. Kehkeytyipä päivästä millainen tahansa, olen siihen valmis.

Lena on huomannut, että nykyään oppiminen tapahtuu hänellä kuten lapsena, sykäyksittäin. Uuden oppiminen on taitolaji, jossa oma keho lähtökohta, ei tekosyy.

– Samalla viikolla kun opin seisomaan hallitusti päälläni, seisoin myös ensimmäistä kertaa käsilläni viisi sekuntia. Sama pätee muussakin elämässä. Kun oppii jonkin asian, saa toisenkin. Nyt 60-vuotiaana minulla ei lisäksi ole enää niin kiire kuin nuorena, vaan jaksan hinkata enemmän, hän nauraa.

Taitolajit veivät koko elämänsä kilpatasollakin urheilleen Lenan mukanaan 55-vuotiaana. Sirkuksen lisäksi tärkeiksi lajeiksi ovat muodostuneet uimahypyt ja longboarding eli lonkkailu, paremman suomennoksen puutteessa mäkirullalautailu.

Sirkuksessa on hänen mukaansa oivallettu, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä, vaan liikkeet rakennetaan jokaisen omasta kehosta lähtien. Suoritus puretaan osiin, jotta olisi helpompi ymmärtää, missä kohtaa tehdä eri tavalla. Silloin ei tarvitse kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miksi hyppy menee pitkäksi. Parhaat ohjaajat ovat Lenan mielestä ymmärtäneet, että virheiden osoittelemisen sijaan vielä tärkeämpää on opastaa miten ne korjataan.

– Skeittiopettajani sanoi kerran, että taitolajit ovat oikeastaan tahtolajeja. Jos tahdot, niin teet. Olen vartaloltani toispuolinen, mutta ryhtynyt korjaamaan sitä tietoisesti. Jos lonkat eivät aukea tai paikat taivu, ne ovat ratkaistavia asioita, joissa kokemus on usein vain hyödyksi.

Salmi_Lena_ohjaus

Lena treenaa, Osmo Tammisalo ohjaa.

Lenalle itselleen ikä on lähinnä fakta, mutta hän kertoo kyllä herättävänsä huomiota lonkkaillessaan pitkin kaupunkia. Yleensä yläfemmoja saa heittää lennossa useammat. Longbboard-leirillä Lena laittoi lähtötasokseen kakkosen, mutta syntymäajan vuoksi hänet laitettiin alkeisryhmään. Siellä hän ryhtyi auttamaan muita. Kerran lenkillä eräs nainen pysäytti ja kysyi juoksutekniikasta. Lena itse saattaa pysäyttää kanssalaskijan rinteessä ja kertoa, mitä tekisi toisin. Muiden auttaminen vaatii tilannetajua ja ihmistuntemusta, mutta se on antanut Lenalle vuosien varrella paljon.

– Yhdessä tekemisen ja jeesaamisen henkeä toivoisin urheiluun vielä enemmän. Aikanaan hiihdonopettajana totesin, että aikuiset tulevat usein kurssille asenteella, etten osaa ja olen huono. Tajuntaan on iskostunut, että aloittelija merkitsee samaa kuin huono, olemme valmiiksi lyttyyn lyötyjä. Tämä on syy miksi tulin ikäkaapista ulos ja teen asioita, joita monet ikäiseni eivät tee. Saan tehdä ja harjoitella siinä missä kuka tahansa. Vaikka olen uinut kymmenvuotiaasta, myös kilpaa, kehityn siinä edelleen.

Lena toivoo, että aikuiset löytäisivät taitolajit ja uskaltaisivat kokeilla rohkeasti, sillä niiden kautta oppii uutta itsestä ja siitä, mihin oma keho pystyy. Minä osaan, minä kykenen -tunteet antavat onnistumisen kokemuksia. Toisaalta oppii ymmärtämään, että joskus hyppy on yksinkertaisesti kadoksissa kuin mäkihyppääjällä konsanaan.

Tavoitteet ovat Lenalle tärkeä osa urheilua, ja hän menee niitä kohti määrätietoisesti, askel kerrallaan. Tällä hetkellä sirkuksessa tavoitteina on tehdä käsilläseisonta hallitusti ja taaksepäin voltti tasaisella. Uimahypyissä hän haluaa seistä kolme sekuntia käsillään ennen hyppyä.

– Silloin kun hiihdin joka aamu vähintään 25 kilometriä, ehdin samalla taivuttaa mielessäni saamen kielen verbejä. Kun seison Stadikalla vitosen tasanteella selkä veteen päin aikomuksenani tehdä sisäänpäin kerä pää edellä, en ehdi miettiä mitään muuta.

> Circus Helsinki Suvilahdessa.
> Lonkkailuryhmä Longboardettes opettaa mm. Tähtitorninmäellä.

Teksti: Henna Laitio
Kuvat ja video: Mirkku Merimaa

Mainokset

Tavoitteena muutos, ei sen enempää

”Olen aina seurannut intuitiota ja rakkautta. Olen heittäytynyt kaikkeen, mikä on tuntunut hyvältä ja oikealta.” Intuitio, rakkaus ja heittäytyminen ovat vieneet Sanna Sarromaan Suomesta Norjan Lillehammeriin. Aktiivinen nainen herättää mielipiteillään niin keskustelua kuin pahennustakin.

Hänet tunnetaan superfeministinä, jonka teräviä havaintoja amerikkalaisesta yhteiskunnasta seurattiin innolla paikallislehden kolumneista vuoden verran perheen asuessa Kaliforniassa. Sannan palattua Norjaan kyytiä ovat saaneet jo niin alastomuuteen suhtautuminen kuin opetuksen taso kouluissa.

”Päädyin Norjaan monen mutkan kautta”, Sanna kertoo. ”Opiskelin Helsingin yliopistossa ja lähdin vaihtoon Osloon syksyllä 1998. Opin puhumaan norjaa. Kesällä 2002 rakastuin norjalaismieheen ja palasin maahan. ”Image

Päämäärätietoinen Sanna oli jo nuorena: hän kävi lukion vuodessa ja aloitti yliopistossa 16-vuotiaana. ”Halusin parempaa elämää. Halusin valmistua nopeasti ja tehdä lapset ennen kuin täytän 30. Lapsettomuushoidot saivat kuitenkin ymmärtämään, ettei ihan kaikkeen voi itse vaikuttaa. Nyt meillä on kolme lasta.”

Ensimmäisen askeleensa yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi Sanna otti, kun päivähoitopaikkojen puute ajoi hänet mukaan politiikkaan. Nyt hän on kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu ja toisen kauden lääninvaltuutettu Norjan liberaalipuolueessa. Sen lisäksi Sanna työskentelee yliopistolla sukupuolentutkijana ja kirjoittaa blogia. Halu herättää keskustelua tasa-arvosta ja saada aikaan muutoksia ajavat eteenpäin. Kolumneissaan Sanna on käsitellyt muun muassa äitiyden myyttiä ja mystifiointia, yhteiskuntaluokkia, rahankäyttöä ja kuntauudistusta.

Vahvojen aiheiden naisena Sannan sanomisia puidaan ja kommentoidaan julkisesti. Silti Sanna pitää aktiivista yhteiskunnallista keskustelua vain hyvänä asiana. ”On uskallettava seistä omien ajatustensa takana. En välttämättä tietoisesti provosoi, mutta mielipiteeni vaikkapa miehen sukunimen ottamisesta herättävät paljon keskustelua.” Sannan väitöskirja käsitteli norjalaisia naisia 1950-luvulta 70-luvulle ja norjalaisen yhteiskunnan murrosta kotiäitiydestä naisten työssäkäyntiin.

Sanna on onnistunut saamaan äänensä kuuluviin. Miten omalle asialleen saa näkyvyyttä? ”Kannattaa esiintyä alasti, kuten minä juuri tein Norjan suurimmassa sanomalehdessä”, nauraa Sanna mutta vakavoituu pian pohtimaan: ”Julkisuus ei ole itseisarvo, vaan väline. Julkisuudella saan näkyvyyttä ajamilleni ajatuksille. Se on siis tavallaan välttämätön paha.”

Sanna rauhoittuu ja rentoutuu lasten mentyä nukkumaan kirjoittamalla kirjeitä, syömällä karkkia, nauttimalla viinilasillisen ja lukemalla suomalaisia naistenlehtiä. ”Pakopaikkani on illan viimeinen tunti, jonka vietän takan edessä”, kertoo Sanna. ”Silloin kirjoittelen ystävilleni kortteja ja kirjeitä Lataan itseni aina yksinäisyydessä, mutta samalla kirjoitan ajatuksiani niille ystävilleni, joiden kanssa olen kirjeenvaihdossa. Saako lähettää terveisiä Heli Satulille, Anna-Maria Tuomelalle, Anna Mäkelälle ja Sari Jäämaalle Suomeen? Kirjeet heiltä ja heille ovat minun lataamoni.”

Selkeät tavoitteet ovat ajaneet Sannaa eteenpäin. ”Olen saavuttanut kaikki 15-vuotiaan Sannan unelmat: olen tehnyt väitöskirjan, minulla on kolme lasta ja ulkomaalainen mies. Olen mukana politiikassa, osaan monta kieltä, asun ulkomailla ja matkustan niin paljon kuin haluan. Elätän itseni lukemalla ja kirjoittamalla.” Nyt tavoitteena on keskustelua herättämällä aiheuttaa yhteiskunnassa muutosta, muuttaa sen rakenteita. ”Tasa-arvoahan tässä tavoitellaan. Yksi hieno muutos olisi vanhempainloman jakaminen kahtia. Puolet isälle ja puolet äidille ilman että osia voi vaihtaa keskenään. Silloin meillä olisi yhtäkkiä tasa-arvo sekä työelämässä ja kotona.

Anne ja Naisten johtajaverkosto nro 1

Kuva

”Olen huomannut, että moni naisjohtaja ei kehtaa puhua itsestään johtajana. Siinä missä mies helposti nimittää itsensä toimitusjohtajaksi, nainen kertoo olevansa yrittäjä. Tai puhuu työkavereista alaisten sijaan”, sanoo Anne Lindfors, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja ja vasta perustamansa naisjohtajaverkoston primus motor. Hän haluaisi, että esimies- tai johtaja-asemassa olevat eritaustaiset naiset jakaisivat kokemuksiaan, ja luettuaan Huuma-lehden hän inspiroitui tekemisen meiningistä ja pani töpinäksi. Idea Naisten johtajaverkosto nro 1:stä syntyi kaksi viikkoa sitten, ja nyt verkosto on jo toiminnassa.

37-vuotias tamperelainen puuhanainen kertoo olevansa vannoutunut järjestöihminen sekä töissä että vapaalla. Simpukka ry on valtakunnallinen tahattomasti lapsettomien yhdistys, jolla on kaksi työntekijää, ja keväällä yhdistys palkkasi kaksi lisää. Yhdistystä vetävä Anne on motivoitunut kehittämään itseään johtajana. Johtajaidentiteetin löytämisen lisäksi häntä kiinnostavat esimerkiksi johtamis- ja alaistaidot sekä alaisten motivointi.
”Johtajan kuuluu ottaa arvostelua vastaan. Mutta minua kiinnostaa, mihin raja vedetään: paljonko johtajan pitää tehdä ja mikä on alaisen vastuu? Missä kohtaa johtaja voi sanoa, että olen tehnyt kaikkeni?”
Erityyppiset työyhteisöt vaativat erilaista johtamista. Järjestöjohtamista voi verrata narulla työntämiseen. Arvomaailma ja tavoitteet ovat erilaisia kuin yrityksissä – joissa niissäkin on omat johtamisongelmansa. Verkostoa rikastavat sen jäsenten erilaiset taustat. Mukaan ovat tervetulleita kaikki naiset, jotka toimivat johtavassa asemassa ja joita johtamisen kehittäminen kiinnostaa.

”Toistaiseksi olemme virittäneet kiinnostavia keskusteluja Facebook-ryhmässämme, mutta tavoitteemme on järjestää liikunnallinen viikonloppu tai päivä yhdessä. Vaihdamme myös vinkkejä kiinnostavista artikkeleista ja puhujista ja saamme toivottavasti aikaan livetapaamisia, joissa olisi inspiroivia alustuksia”, Anne kertoo.
Toiminnan ykköstavoite on antaa naisjohtajille itsevarmuutta, arvostusta ja osaamista.
”Haluan myös innostaa muitakin tarttumaan ideoihin. Ei kannata jäädä harmittelemaan vaan lähteä itse tekemään. Pitää luottaa siihen, että jos itseä kiinnostaa jokin asia, se kiinnostaa todennäköisesti myös muita. Joskus porukka lähtee mukaan ja joskus ei”, Anne kannustaa.
Ja siitähän johtamisessakin on kyse. Miten saada muut mukaan työskentelemään yhteistä tavoitetta kohti.
Kahdessa viikossa Naisten johtajaverkosto nro 1:een on liittynyt jo kaksitoista jäsentä.

Haastattelun päättyessä heitä on 13.

Teksti: Laura Ala @alannainen
Kuvat: Mirkku Merimaa

Haluatko liittyä? Laita pyyntö Naisten johtamisverkosto nro 1:n Facebook-ryhmään.
Annen blogi: http://pelastamaailma.wordpress.com/

Kuva

Hyvän mielen tempauksia ja ihmisten kohtaamista

”Ajateltiin, että nyt ollaan siinä iässä, että ei voi enää vaan istua paikallaan, jos tässä elämässä haluaa saada jotain aikaiseksi. Ja mikä olisi sen parempaa, kuin tuottaa yhteistä onnea ihmisille.” Näin kertoo parikymppinen opiskelija, The Acts of Kindness -yhdistyksen perustaja Jaakko Sahimaa.

The Acts of Kindness -yhdistys järjestää kuukausittain hyvän mielen tempauksia. Tammikuussa porukka kävi kannustamassa junnuja salibandyottelussa, helmikuussa kahvitellaan vanhusten kanssa vanhainkodissa. ”Tarkoitus olisi käydä keräämässä kokeneemmilta hieman elämänohjeita meille nuoremmille”, Jaakko kertoo. ”Ehkä siinä pystyy muutamat tanssitkin vetämään.”

”Idea yhdistyksen toimintaan lähti alun perin siitä, että meillä oli vahva halu olla aktiivikansalaisia ja tehdä oma osuutemme yhteiskunnassa hyvinvoinnin lisäämiseksi. Löydettiin omaksi missioksemme ilon tuottaminen, hyvän tekeminen ja ihmisten kohtaaminen. Tavoitteena meillä on, että voitaisiin esimerkkimme kautta olla luomassa suomalaiseen kulttuuriin lisää hyväntahtoisuutta, ihmisistä välittämistä ja pilkettä silmäkulmaan”, Jaakko kertoo.

Jaakko Sahimaa

Jaakko Sahimaa ja Henri Halinen veivät mummot tanssiin juttua varten Kampin palvelukeskuksessa. (Kuva: Mirkku Merimaa)

”Tarkoitus on luoda hyvän tekemisestä ilmiö toimintamme kautta. Vastaavaa toimintaa löytyy kyllä ulkomailta, mutta nyt on aika tuoda tällaista spontaania hyvän tekemistä suuremmassa mittakaavassa myös Suomen maankamaralle.”

Mutta eikö tempausten järjestäminen tunnu yhtään vaikealta?

”Yhteydenotto vieraisiin on se isoin kynnys ja totta kai tapahtuman järjestäminen vaatii duunia. Mutta itse toiminta on palkitsevaa. Se itsessään motivoi, että on niin mukavaa.”

”Vaatii vähän munaa uskaltaa lähteä liikkeelle. Ekat kerrat on vaikeampia, mutta kun tekee eteenpäin menemisestä ja itsensä haastamisesta  elämäntavan  ja pääsee liikkeelle, niin joka kerta kynnys tempauksiin pienenee”, Jaakko sanoo.

Katso video The Acts of Kindnessin tammikuun tempauksesta täältä:

Hommat jatkuu!

Niin kuin Facebookin puolella on fiilistelty, Huuma-seminaari oli huikea elämys sekä meille tekijöille että palautteesta päätellen myös osallistujille. Kiitos vielä kerran kaikille, että olitte mukana! Teitte illasta ainutlaatuisen.

Lehti puolestaan on nyt myyynnissä Akateemisissa Kirjakaupoissa.  Jos toimituksen kanssa on ollut ongelmia, laitathan mailia, niin tsekataan tilanne.

Ja sitten se jatko, josta on jo niin kovasti kyselty.

No, Huuma jatkuu, sehän on selvää. Jatkamme ihanien, innostuneiden ja innostavien eli huumaantuneiden ihmisten tarinoiden kertomista täällä blogin puolella. Kannattaa siis tilata blogin syöte tai seurata meitä Facebookissa tai Twitterissä, niin pysyy kärryillä.

Myös muita sisältöjä on suunnitteilla, samoin uusia tapahtumia ja yksi isompi yllätyskin, mutta katsotaan nyt, mihin kaikkeen resurssimme riittävät.

Maria meressä huumineen

Printin jatko on vielä auki. Ihan vielä ei ole energiaa uuteen lehtirumbaan rahoituskierroksineen. Juttuja sen sijaan on kiva tehdä, ja verkossa on mukava julkaista, koska se on niin paljon printtilehteä nopeampi ja joustavampi väline. Ja mikä parasta, sieltä voi korjailla virheitä! (Ai että kun vieläkin kalvaa se C-O-C-T-A-I-L…) Mutta voi hyvin olla, että innostumme vielä tekemään toisenkin printin. Nyt tiedämme, miten niin monen asian voisi tehdä vielä paremmin, ja olisihan se helpompaa siinäkin mielessä, että meillä on nyt valmis konsepti.

Kerromme näistä uusista huumauksista täällä blogissa sitä mukaa, kun niitä tapahtuu.

Ja by the way, tosi siistiä, miten moni on ilmoittanut haluavansa tulla mukaan tekemään Huumaa! Sehän sopii! Jos haluat tulla mukaan iloiseen huumioiden joukkoon, pistä viesti!

Nuorille töitä!

Suomessa on yli 50 000 iältään 15-29-vuotiasta syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta, jotka eivät opiskele eivätkä ole työelämässä. Yhden pysyvästi syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on 1,2 miljoonaa euroa.

Joukko naisjohtajia halusi asiaan muutoksen. Heillä oli siihen kykyä ja halua. Ei tarvittu kuin rohkeutta ja uskoa omaan asiaan.

Naisjohtajat ottivat tavoitteekseen luoda Suomeen 100 uudenlaista oppisopimustyöpaikkaa. Mikäli he saisivat kaikki paikat täytettyä, säästettäisiin yhteiskunnalle 120 miljoonaa euroa. Kyse ei kuitenkaan ollut rahasta, vaan siitä, millaisessa Suomessa haluamme elää. Kannammeko vastuuta toisistamme, opimmeko toisiltamme, olemmeko tekijöitä vai puhujia?

Nämä naiset ovat tekijöitä.

Ai mitenkö projektissa kävi? Johtaja Pia Ali-Tolppa SEB-pankista kertoo.

Huumaava esimerkki yhdessä tekemisen voimasta from Huuma on Vimeo.

Oppisopimushaaste päättyy virallisesti 30.1. järjestettävään seminaariin, jossa julkistetaan projektin loppuraportti.

Luitko Huuman? Jätä palautetta!

Huuman tavoitteena on saada lukija hyvälle tuulelle. Onnistuimmeko tässä? Kerro meille, mitä ajatuksia ja tunteita Huuma sinussa herätti. Mistä jutusta pidit eniten? Mitä voisimme tehdä toisin?

Palautteesi auttaa meitä lehden teossa. Voit jättää palautetta omalla nimelläsi tai nimettömänä. Anna palaa!

Perjantai-illan huumaa Savoyn Huuma-seminaarissa

Voi huumanen aika. Tänään monen huumalaisen kotona on herätty paitsi onnelliseen dagen efter -oloon myös tuoreen painomusteen tuoksuun. Joku muukin lienee nukkunut painotuore Huuma-lehti yöpöydällään. Sosiaalisen median perusteella eilinen Huuma-seminaari oli tammikuun tapaus. Suurkiitos kaikille kanssahuumaantuneille: osallistujille, tsemppaajille ja semmatiimille. Huuman päätoimittaja Aku, jonka unelma omasta lehdestä kävi toteen, ja me muut tekijät olemme kaikki onnesta mykkyrällä. Olihan se aikamoinen rutistus: keväisestä Facebook-avautumisesta syntynyt sosiaalinen lumivyöry, joka huipentui lähes täydessä Savoy-teatterissa upeisiin esityksiin ja siihen tunteeseen, kun saa vielä miltei lämpimän lehden käsiinsä.

Huuma-seminaarin esiintyjät  olivat selvästikin sisäistäneet Huuman manifestin.  Saku Tuominen otti riskin, puhui täysin uusista asioista brooklynilaisen levykaupan kautta ja sai yleisön miettimään omia valintojaan. Maaretta Tukiainen kertoi yleisölle karismasta, ja valloittava André Nöel Chaker näytti, mitä se käytännössä tarkoittaa.  Myös yleisöllä oli – erästä seminaarivierasta lainaten – ”poikkeuksellinen yhteenkuuluvuuden tunne”. Esteve Pannetierin kehotettua kysymään vieruskaverilta ”How do you feel?” puheensorinasta ei meinannut tulla loppua. Yleistä huumaantumista kuvannee parhaiten seminaariosuuden loppuhuipennus: koko seminaarin lähes nelisatapäinen osallistujakunta nousi penkeistään ylös ja kajautti ilmoille Andren johtamana hänen uudelleen sanoittamansa ”Material girlin”.

Illan sanoman voi kiteyttää siihen, että pitää uskaltaa unelmoida ja lähteä toteuttamaan unelmaansa. Siitä huolimatta, että joku latelisi liudan ”järkisyitä”, miksi homma ei tule onnistumaan. Ja siihen, että voi itse valita, näkeekö elämässään mahdollisuuksia. Oikeastaan illan sanoma kiteytyi siihen, mitä Huuma-lehti on. Uskalletaan innostua, tehdään vaan, tartutaan huumasta toimeen.

Alle on koottu illan inspiroivimpia sitaatteja siltä varalta, että missasit seminaarin tai haluat kerrata parhaita paloja. Enjoy!

”Me ei huomata elämän hienoja asioita, koska meillä on kiire lukea self help -kirjoja.” Saku Tuominen

”Kuka tahansa teistä voi tehdä mitä tahansa, mutta se vaatii, että näkee kaiken hyvän ympärillään.” Saku Tuominen inspiroituneena artisti Sam Bakerista.

”Todellinen karisma on sitä, miltä muista tuntuu kun olemme heidän kanssaan.” Maaretta Tukiainen

”Genius is one percent inspiration and 99 percent perspiration.” Aku Varamäki siteeraa Thomas Alva Edisonia

“Faktalla ja logiikalla voidaan todistaa vääräksi mikä tahansa idea. Luota gut feelingiin.” Tuija Seipell

”Minulla ei ole tavoitteita, minulla on vain unelma.” Kirsti Paakkanen pankinjohtajalle André Nöel Chakerin mukaan.

”Unelmat tulevat ennen tavoitteita.” André Nöel Chaker

”I may not have dick but I’ve got balls.” 25-vuotiaana jalkapalloklubin omistajaksi ja toimitusjohtajaksi ryhtynyt Karen Brady André Nöel Chakerin mukaan.

”Tasselit viuhumaan!” Anni Sairion @annisairi twiitti burleskitaitelija Betty Blackheartista

”Ole oma itsesi, sillä kaikki muut ovat jo varattuja.” André Nöel Chaker siteeraa Oscar Wildeä.

“Löydä uusi näkökulma toisen puheeseen, kyllä naisellakin oikeus on luovuuteen, sana sieltä, toinen täältä, yhdistellään uudestaan, älä usko miehen sanaan, usko omaan tulkintaan!” Kitkerät neitsyet

”Kun ryhtyy huumasta toimeen, on varmaa, että sydän on mukana.” Aku Varamäki

Seminaari on nyt ohi, lehti on ilmestynyt (pieni erä tulee muuten Akateemiseen myyntiin 20.1. alkavalla viikolla), ja Huumasta on tullut totta. Mitä seuraavaksi? Varmaa on, että Huuma jatkaa muodossa tai toisessa, ja paras tapa pysyä ajan tasalla on seurata tätä blogia tai Ihmistenlehti Huuman Facebook-sivuja ja @huumalehti-Twitteriä.

Kiitos vielä kerran – ja huumasta toimeen!

Laura

Huuma-lehti julkaistaan tänään

Jäiks! Tänään on se päivä, jolloin rakkaudella ja innolla tehty Huuma-lehti näkee päivänvalon. Lehti saapuu suoraan painosta epäilemättä huikeaksi muodostuvaan Huuma-seminaariin Savoyhin. Kuinka jännää! It may be small step for a woman, but a  giant leap for the Huuman kind, sanoisi astronautti!  🙂

Huumasta on tullut paljon enemmän kuin koskaan olisin osannut kuvitella tai toivoa. Into, jolla Huumaa lähdettiin yhdessä tekemään, yllätti minut täysin. Vielä yllättävämpää on ollut se, että into ei ole lainkaan laantunut matkan varrella. Päin vastoin, se on paisunut suorastaan eeppisiin mittasuhteisiin ja levinnyt pisaratartuntana kuin rokko. Huuma-rokko!

Huuma ei ole ollut pelkkää huumaa, vaan myös paljon työtä. Hommia on tehty viime keväästä lähtien tunteja laskematta ja vaivaa säästelemättä lähinnä ilta- ja yötöinä. Olen ylpeä meistä ja siitä, että olemme saaneet oman innostuksemme kanavoitua rakentavaan tekemiseen, mistä on osoituksena sekä Huuma-lehti että tänään järjestettävä seminaari. 

Jos joku olisi viime huhtikuussa sanonut, että nousen tänään Savoyn lavalle neljänsadan ihmisen eteen puhumaan unelmistani, ja että jälkeeni lavalle nousee ajatteluidolini Saku Tuominen, olisin varmasti nauranut. Mutta elämä on tarua ihmeellisempää ja näin käy. Naurattaa. Ja jännittää. 

Siltä varalta, että alan itkeä enkä pysty puhumaan, haluan sanoa jo nyt tämän:

Huuma on ollut minulle henkilökohtaisesti aivan mieletön matka ja seikkailu, jonka muistan ikuisesti. Olen tutustunut ihmisiin, joita arvostan ja ihailen, ja jotka jakavat kanssani ”huumasta toimeen”-asenteen. Huuma on myös yhdistänyt minua vanhoihin ystäviini uudella tavalla. Olen oppinut valtavasti paitsi lehden tekemisestä myös itsestäni, yhdessä tekemisestä ja ihmisenä olemisesta. Olen tosi kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joita olen saanut elämääni ja hauskoista muistoista, joita Huumaa tehdessä on syntynyt.

Huuma on tuonut minun elämääni valtavasti iloa, innostusta ja energiaa sekä uskoa itseeni ja siihen, että kaikki on mahdollista. Toivon, etä se tuo kaikkea tätä hyvää fiilistä myös lehden lukijoille ja seminaarin osallistujille.

Kiitos, että olette kulkeneet kanssani. Ja varokaa, sillä tämä on vasta alkua.

Rakkaudella
Aku

PS. Tämän aamun voimabiisi on tässä. Pelottaa, mutta meillä on aika iso tuo ”brave”, joten kyllä tästäkin selvitään. Tänään siis nautitaan! Nähdään illalla!